|
|
Post by Anny Honkasalo on Nov 23, 2022 18:09:22 GMT
Sintin päiväkirjaScintilla on Marie Seppäsen kaunis cremello suomalainen puoliveritamma ja se asuu Rautapihassa yksityisenä.
|
|
|
|
Post by Marie Seppänen on Nov 23, 2022 20:07:26 GMT
29.08.2017 Pikku-Sintti kasvaa (Kielokummun ajalta)
Sintti tuntui kasvavan kauheaa vauhtia, vaikka olihan se edelleen melko pikkuinen. Siro puoliverivarsani näytti oikein ekstrapienelle muhkeiden suomenhevosteni joukossa, mutta ei Sinttiä tuntunut haittaavan. Se oli ystävystynyt Ritsan ja Wandan kanssa, joiden seurassa se tarhailikin. Kolmikolla tuntui olevan kokoajan tuli persuksissa ja kovaa mentiin paikasta toiseen. Silloin tällöin otin tammoja kentällekkin juoksemaan ja kyllä lujaa menivät. Sintillä on todella kauniit liikkeet, se liikkuu kuin keijukainen paikasta toiseen häntä tötteröllä. Hieman olen alkanut miettiä varsojen laatuarvosteluita Sintin kohdalle, mutta ei niiden aika vielä ole, joten kyllä sitä vielä ehtii murehtia. Pari päivää sitten Sintti joutui ensimmäistä kertaa pesariin. Tamma oli hankkinut itselleen järkyttävän mutakuorrutuksen, joka ei lähtenyt muulla kuin vedellä. Molemmilta puolilta kiinni Sintti osasi jo seistä ja vedestä tamma näytti vain tykkäävän, kaikki sujui siis loistavasti! Harjailusta Sintti tykkää, samoin ihmisistä. Taluttaessakin pikkutamma kulkee jo oikein nätisti, vaikka välillä onkin pakko testata jos saisi lähteä rallattelemaan.
|
|
|
|
Post by Marie Seppänen on Nov 23, 2022 20:08:08 GMT
03.10.2017 Muutto (Vaahterapolun ajalta)
Pieni vaalea tammavarsa katseli minua siniset silmät hämmentyneinä trailerista avatessani etuoven. Hetken mietinnän jälkeen Sintti hörähti ja työnsä turpansa innoissaan minua kohti.
"Heippa tyttö! Miten matka sujui?" jutustelin varsalle ja tervehdin myös toisella puolella traileria seisovaa nuorta voikkoa suomenhevostammaa Donnaa. Donna on siskoni Lyydian ja tämä oli meillä mukana vain Sintille rohkaisevana traileriseurana. Tavarat olin tuonut Vaahterapolkuun jo eilen illalla, joten nappaisin vain Sintin ulos ja Lyydia pääsisi palaamaan Donnan kanssa kotiin. Menin sisälle traileriin ja Lyydia avasi trailerin takasillan heti kun Sintti oli minulla narun päässä.
Sintti peruutti trailerista melko vauhdilla ja tanssahteli Vaahterapolun tallirakennuksen edustalla. Kuulin tallin oven käyvän ja tallin omistaja Mila asteli sieltä ulos.
"Tervetuloa nyt vielä virallisesti!" nainen tervehti pirteästi. Sintti päästi hieman hermostuneen hirnahduksen ja pörräsi ympärilläni, mutta malttoi hetken kuluttua rauhoittua. Silitin kovaa vauhtia kasvavaa varsaa. Sintti on vasta hieman reilu puoli vuotta, eikä välttämättä muutto tutulta tallilta ollut ihan järkevää vielä tässä vaiheessa, mutta päätös oli tehty ja tulisimme varmasti viihtymään Vaahterapolussa. Hevosilla olisi vielä jonkin aikaa tarhailuaikaa jäljellä, joten lähdin Milan perässä kävelemään tyhjälle pikkutarhalle, jossa Sintti saisi ainakin tämän päivän asustaa, ennenkuin päätettäisiin millaisessa seurassa pikkutamma pääsee jatkossa ulkoilemaan.
Jätin Sintin tarhalle hyvillä mielin ja heitin sille pienen sylillisen heinää. Itse suuntasin talliin, jossa järjestäisin vielä meidän vähät tavaramme paikoilleen. Ei Sintillä ollut vasta kun pari riimua, naruriimu, juoksutusliina, harjapussukka ja heppanameja. Yksi pieni loimi meiltä löytyi sateiden varalle ja viikkasin sen siististi Sintille varatulle hyllykölle. Lopulta suuntasin tallin puolelle, jossa oli oikeasti yllättävän rauhallista. Ryhmä tuntilaisia oli tainnut juuri lähteä Milan perässä ulos, joten tuntihevostenkaan puolelta ei kuulunut mitään. Katsastin Sintin karsinan läpi ja hieman mietteliäästi silmäilin purukuiviketta. Sintti on tottunut turpeeseen ja Milan mukaan siihenkin on mahdollisuus, mutta päätin antaa purulle mahdollisuuden.
Lopulta palasin Sintin tarhalle, jossa pieni tamma hieman eksyneen näköisenä katseli ympärilleen. Menin tarhaan rapsuttelemaan nuorukaista ja jutustelin sille rauhallisella äänellä kaikenlaista. Lyydialta napsahti puhelimeeni viesti, että tämä ja Donna olivat päässeet turvallisesti takaisin kotiin. Huomasin että taskussani on pari porkkananpalaa, joten annoin ne Sintille ja vielä hetken rapsuttelun jälkeen päätin lähteä käymään kotona. Tulisin vielä illemmalla käymään tallilla ja varmistamaan että kaikki on hyvin, mutta nyt Sintti saisi rauhassa kotiutua.
|
|
|
|
Post by Marie Seppänen on Nov 23, 2022 20:08:27 GMT
25.11.2017 Ratsailla (Vaahterapolun ajalta)
Heilautin hieman oikeaa kättäni ja otin muutaman askelta lähemmäs Sintin takaosaa. Tamma lähti muutamalla raviaskeleella suurelle ympyrälle ympärilleni. Jo kolmen vuoden iän saavuttanut tamma oli nyt jo hyvin tottunut satulaan selässään ja tänään olin päättänyt kiivetä ensimmäistä kertaa selkään niin, että kävelisimmekin muutamat kierrokset. Olin pari kertaa jo selässä istunut, mutta mitään sen kummempaa ei tamman kanssa ole vielä tehty.
Juoksutin Sinttiä satulan kanssa molempiin suuntiin pienet hetket, jonka jälkeen Mila saapui maneesiin. Olin saanut naisen avukseni taluttamaan Sinttiä ja itse kiipeäisin jälleen kerran selkään. Pysäytin vaalean pikkutamman Milan luokse ja tämä tervehti Sinttiä silittämällä tamman turpaa. Ojensin tamman juoksutusliinan tälle ja hain itselleni jakkaran. Olin totuttanut Sintin jakkaraan huolella, eikä tammaa tuntunut vähempää kiinnostavan sen viereen tuotu esine. Nousin jakkaralle ja taputtelin Sintin kaulaa, takapuolta ja hieman satulan päälipuolta. Tamma vilkaisi minua epäröiden, mutta juttelin sille rohkaisevaan sävyyn, jolloin se laski taas päätään alemmas.
Hetken jakkaralla heiluttuani nostin jalkani jalustimeen ja sen kummempia miettimättä nousin tammani selkään. Olin aamulla käynyt ratsastamassa sisareni suurella huomenhevosella, joten Sintti tuntui ihan valtavan kapealta ja hontelolta. Pudotin jalustimet pois ja heiluttelin hieman jalkojani, jonka jälkeen noukin jalustimet takaisin jalkoihini. Seuraavaksi heiluttelin vuorotellen molempia käsiäni oikein suurieleisesti ja Sintti tyytyi vain pyörittelemään korviaan ja nostamaan päänsä hetkeksi pilviin.
Kun alkuheiluminen oli suoritettu, painoin kevyesti pohkeeni tamman kylkiin samalla kun annoin äänikomennon 'Käynti!'. Sintti lähti taas eteen pienellä ravikipityksellä, mutta pienellä tuntumalla suuhun sain sen siirtymään käyntiin. Pidin ohjia puolipitkinä siten, että minulla oli kokoajan pieni tuntuma suuhun. Tuntuman Sintti tuntui hyväksyvän ihan uskomattoman hyvin selästäkin, olinhan ohjasajanut sitä paljon, jonka lisäksi olin tehnyt maastakäsin tuntumaharjoitteita. Kävelimme maneesia ympäri ja Mila vain käveli hiljaa pitäen juoksutusliinasta kiinni. Itse kehuin Sinttiä kokoajan ja kun olimme kiertäneet maneesia kolmisen kertaa, pysäytin tamman ja laskeuduin ratsailta.
"Oon vähän ajatellut että opettaisin Sinttiä nyt siihen pisteeseen, että pystytään ravaamaan liinassa, jonka jälkeen se saisi ainakin pari viikkoa lomaa niin että tehtäisiin vain maastakäsin hommmia. Sit seuraavaksi taas vietäis hommaa pikkuhiljaa eteenpäin siihen pisteeseen, että liinaa ei enää tarvita. Sitten taas loma jne.", selostin Milalle suunnitelmiani löysätessä Sintin satulavyötä ja nostaessani jalustimet ylös.
"Se kuulostaa oikeen hyvältä suunnitelmalta. Mä pystyn tulee auttamaan aina kun vaan on aikaa, mutta täält löytyy varmasti monia muitakin ketkä voi auttaa tarpeen vaatiessa", Mila sanoi ja nyökkäsin tyytyväisenä. Varmasti apua ainakin löytyisi näin alkuun. Tässä vaiheessa Mila lähti talliin hoitamaan askareitaan ja itse jäin vielä kävelemään pari kierrosta Sintin kanssa, jonka jälkeen menisin hoitamaan tamman pois ja se pääsisi takaisin ulkoilemaan.
|
|
|
|
Post by Marie Seppänen on Nov 23, 2022 20:08:43 GMT
02.01.2018 Uusi vuosi, treenit jatkuu (Vaahterapolun ajalta)
Sintti on kehittynyt huimaa vauhtia täytettyään kolme. Tamma oppii todella nopeasti ja tuntuu työskentelevän ihmisen kanssa aina mielellään. Tällä hetkellä Sintti liikkuu kolme kertaa viikossa selästä käsin 10-20min kerralla ja kaksi kertaa viikossa joko juostaan liinassa tai kävellään maastakäsin. Selästä käsin tehdään vasta ihan perusjuttuja, keskitytään kaasuun, jarruihin ja rattiin.
Tänään Sintillä oli hieman reippaampi päivä. Uuden vuoden vaihteen tamma sai lomailla, mutta nyt palattiin takaisin hommiin. Kävelimme maastakäsin huolelliset alkukäynnit, jonka jälkeen hyppäsin ratsaille. Kävimme aina ratsastuspäivinä mahdollisimman aikaisin aamulla maneesissa, jotta olisi mahdollisimman rauhallista. Tänään pääsimme yllätyksekseni tyhjään maneesiin, mikä on aina positiivista.
Sintillä oli virtaa ja sainkin tehdä töitä saadakseni sen malttamaan. Otin suuria ympyröitä ja siirtymisiä, joilla haimme vain apujen herkkää kuuntelua ja tasapainoa. Käyntityöskentelyä en vielä kovinkaan paljon tehnyt käynnissä, vaan keskityin ratsastamaan ravia ja laukkaa eteenpäin.
Ravityöskentelyssä Sintti vielä malttoi, mutta kun otin laukkoja suurilla ympyröillä ja koko uralla, tamman oli pakko heittää parit innostuspukit. Seisoin jalustimilla ja mukailin tamman liikkeitä. Kehuin Sinttiä aina suuresti kun se malttoi laukata rauhassa ilman turhia tanssiliikkeitä. Vaikka Sintti on pienikokoinen, sillä on todella kivat ja suuret liikkeet, joita ehdottomasti kelpaa esitellä.
Lopetellessani ratsastusta ja siirtyessäni taas kävelyttämään Sinttiä maasta käsin, vilkaisin maneesin laidalla olevia puomeja. Pian olisi aika lisätä parit puomit ja ristikotkin ratsastustyöskentelyymme silloin tällöin. Ei siihen enää kauaan mene, kun Sintti kääntyy nelivuotiaaksi, jolloin aloitamme rauhalliseen tahtiin pikkukisoissa pyörimisen.
Lähdimme lopulta maneesista samalla ovenavauksella, kun joku minulle tuntematon hoitaja tai yksityisenomistaja saapui ratsuineen maneesiin. Huikkasin pirteän moikan ja lupasin sulkea oven perässämme. Sintti hörähteli tulijalle hurmaavasti ja käveli asiallisesti vierelläni ulos maneesista. Kun ovi oli vihdoin suljettu takaatamme, taputin vaalean tammani kaulaa ja lähdimme tyytyväisinä kävelemään kohti tallia.
|
|
|
|
Post by Marie Seppänen on Nov 23, 2022 20:09:05 GMT
22.07.2018 Ensimmäiset kisat (Vaahterapolun ajalta)
Niin, meidän piti aloittaa kisaaminen jo keväällä, mutta se nyt vähän venähti..
Tänään kuitenkin oli meidän ekojen kisojen aika. Turvallisesti kotitallilla, joten luokaksi valittiin hiukan riskillä Helppo B, Helppo C kun olisi ollut varma valinta. Yllättävän hyvin sitä kisahermot kestivät pitkän tauon jälkeenkin ja aloin jännittää vasta hetki ennen selkään nousua.
Me edustettiin Sintin kanssa tyylikkäästi ihan kunnon kisavarustuksella. Tammalla valkea huopa näteillä kultakirjailuilla, itse vedin helteestä huolimatta oikein kisatakin niskaan, vaikka kuumahan siinä tuli jo heti ekan viiden minuutin aikana. Verkassa mentiin meidän uusien ihanien pörröisten koulusuojien kanssa, mutta radalle ne tottakai napattiin pois.
Verryttelyssä Sintti oli hieman vetelä, mutta muutamilla laukannostoilla tamma alkoi heräillä ja olla oma energinen itsensä. Tein verryttelyssä vaan simppeleitä siirtymisiä ja taivuttelin Sintin läpi ympyröillä. Kun eteenpäinpyrkimys löydettiin, alkoi oma jännitykseni taas helpottaa ja pystyin kertailemaan rataa vielä kävellessäni hieman välikäyntejä.
Radalle kutsumisen jälkeen ehdin ottaa muutamat ravi- ja laukkapätkät kouluaitojen sisällä, joita kohtaan Sintti suhtautui hieman epäröiden, mutta kun annoin sen hetken tuijotella, alkoi tamma rentoutua. Tuomaripääty oli vähän jännä nuorelle tammalle, mutta sieltäkin selvittiin sitten hengissä.
Lähtömerkin saatuani Sintti jännittyi ihan oudoksi. Se hirnui pariin otteeseen alkutervehdykseen tullessamme ja pysähdys meni ihan vinoon. Itse hermostuin ja eteen lähdettiin sitten kiirellä. Koko rata meni periaatteessä läpi ihan ok, mutta meno oli kovin kiireistä ja itse jäin selässä jähmeäksi. Lopputervehdyksessä minua lähinnä hävetti, kun olin antanut Sintin parin hirnahduksen vaikuttaa itseeni, enkä ollut saanut ratsastettua tammaa enää rennoksi.
Lopullinen sijoituksemme oli 12/16, aika häntäpäässä siis, mutta ei viimeisiä! Ei se rata nyt meidän ekaksi kisaradaksi mikään täysi lässähdys ollut, mutta paremminkin olisi voinut mennä. No, nyt jatketaan kohti uusia pettymyksiä, tai siis... treenataan enemmän, jotta jatkossa onnistutaan!
|
|
|
|
Post by Marie Seppänen on Nov 23, 2022 20:09:35 GMT
Muuttoa jouluhulluuden keskellä (Lehtovaaran ajalta)
Joulu ei ole ollut mulle koskaan mitään erityistä aikaa, enkä koe itse ottaneeni ikinä osaa jouluhulluuteen, mutta sitä näkee kyllä paljon ympärillä. Siskoni Lyydia on koristellut tallinsa joulukoristeilla ja jopa varustehuoneeseen jouduimme raahaamaan joulukuusen, joka koristeltiin yhdessä. Vanhempani ovat siivonneet jo varmaan viikon verran jo valmiiksi ihan siistiä kotiaan ja valmistelleet jouluaattoa varten, jolloin minä, Lyydia, sekä vanhempieni sisarukset tulisivat heille joulua viettämään. Itse en ollut kotonani vaivautunut edes siivoamaan ja joulukoristeita en edes omista.
Tänä vuonna joulu kuitenkin toi mukanaan muutoksia elämässäni. Syksyllä Sintin aikaisempi tallipaikka Vaahterapolusta lähti alta tallin lopettaessa toimintansa, joten hätäratkaisu oli viedä tamma asumaan Lyydian tallille, jossa ei oikeastaan olisi ollut edes tilaa. Siellä me sitten asuimme suomenhevosten keskellä jonkin aikaa, ennenkuin huomasin netissä ilmoituksen, että aika lähellä kotiani sijaitsevalta Lehtovaaran Ratsutilalta oli vapautunut tallipaikkoja. Siispä nappasin aikalailla heti puhelimen käsiini ja soitin tallinpitäjälle.
21.12.2018 kävin Lehtovaarassa moikkaamassa tallinpitäjää Ririä, joka vaikutti oikein mukavalle. Katsastimme tallin tilat hieman kiireellä, sillä Ririllä oli kiire tekemään viimeisiä jouluostoksia. Kaikki näytti oikein hyvälle ja Sintti nyt on ennenkin asunut ratsastuskoulussa, joten se ei ongelmia aiheuta. Kerroin että minulla olisi oikeastaan aika kiire saada Sintti muutettua pois siskoltani, jolla pursuilee talli nyt jo liiallisesta hevosmäärästä. Riri siihen vain tokaisi, että halutessani voin tuoda Sintin talliin jo vaikka huomenna, sillä heillä on karsinat täysin valmiina uutta asukasta varten.
Se oli sitten sillä sovittu ja 22.12.2018 Sintti saapui Lehtovaaraan. Tallissa oli rauhallinen tunnelma saapuessamme, monet tallilaiset olivat varmaan jo joulun vietossa, joten saimme tehdä muuttomme rauhassa. Saavuimme jo aamupäivällä, joten hetken kävelytyksen jälkeen päästin Sintin tarhaan uuden tarhakaverinsa luokse. Seurasimme Ririn kanssa menoa ja kaikki näytti oikein rauhalliselta. Sintin uusi tarhakaveri oli kimo puoliveriruuna Vallu, joka näytti massiivisen kokoiselle pienen ja siron tammani vieressä. Hetken rallattuaan puoliveriset rauhoittuvat omiin kulmiinsa ja uskalsimme jättää ne kahdestaan.
Riri auttoi minua tavaroidemme purkamisessa, mistä oli iso apu, sillä roinaa oli paljon. Laitoin Sintin varusteet, loimet ja muun sälän paikoilleen, jonka jälkeen kaikki alkoi olla aikalailla kunnossa. Tarkastin vielä tamman karsinan, laitoin sinne suolakivemme paikalleen, jonka jälkeen suuntasimme Ririn kanssa kirjoittamaan tallipaikasta sopimusta.
Tänään 23.12.2018 tallilla oli edelleen todella hiljaista. Pariin ihmiseen törmäsin ja vaihdoimme pikaiset esittelyt ja sanoimme moikat. Sintti tuntui olevan vireällä tuulella ja hieman kuulosteli kaikkea niin hoitaessa kuin taluttaessakin, mutta tapansa mukaan tamma käyttäytyi asiallisesti. Harjasin nuorukaisen karsinassa huolella, heittelin sille loimen niskaan ja suitset päähän, jonka jälkeen suuntasimme maneesiin, jossa juoksutin tamman kaikissa askellajeissa. Jouluaatoksi Sintti saisi vapaan, jonka jälkeen olisi aika palata takaisin normaaliin treenisuunnitelmaamme.
Palasin talliin tyytyväisen tamman kanssa ja nappasin Sintiltä karsinassa varusteet pois. Ilma oli todellakin hyytävän kylmä, joten heitin tammalle niskaan kunnon kaulakappaleellisen loimen, jonka jälkeen vein tamman takaisin ulkoilemaan. Palasin vielä talliin korjaamaan tavaramme, puhdistin tamman suitset ja suuntasin sitten autolleni. Vielä joutuisin pyörähtämään yhden ratsutettavan ponin luona, jonka jälkeen olisi iltavuoro kaupalla. Kunhan iltavuorosta kotiudun, alkaa minulla muutaman päivän joululoma kaikista töistä.
|
|
|
|
Post by Marie Seppänen on Nov 23, 2022 20:10:06 GMT
Joulukuun Villi-Cup Adinassa (Lehtovaaran ajalta)
31.12.2018 matkasimme kuin matkasimmekin kohti Adinaa joulukuun Villi-Cupia varten, vaikka Sintti oli vasta kotiutunut Lehtovaaraan. Olin kuitenkin ilmoittanut meidät mukaan kilpailuun jo ennen muuttoa, enkä viitsinyt reissusta enää perääntyä. Viime kuussa olimme samoissa karkeloissa pyörähtäneet, jolloin tulokset eivät päätä huimanneet. Olimme startanneet helppoa B:tä sijoituksella 4/5 ja prosentein 65,000 %. Vaikka prosentit olivat ihan hyvät, ei niillä pitkälle päästy, joten tälle päivälle ainut tavoite on saada paremmat prosentit.
Kisapaikalla Sintti käyttäytyi tuttuun tapaansa kuin kotonaan. Se hortoili menemään, olisi halunnut tehdä tuttavuutta muiden hevosten kanssa ja sähelsi omiaan. Tamma ei siis pahemmin kisareissuista stressaa, mikä on hyvä tulevaisuuttakin ajatellen, sillä kilpahevonen siitä on tarkoitus rakentaa. Heti ilmoittautumisen jälkeen varustin Sintin valmiiksi ja upouusi valkea kisahuopamme hohti puhtauttaan. Tai ainakin hohti sen aikaa, kun kannoin sen autolta Sintin luokse, joka iski samantien likaisen turpansa huovan kylkeen. Likajämät onneksi puhdistuivat aika vaivatta, eivätkä pilaa muuten niin huoliteltua ulkoasuamme.
Verkan suoritin lyhyen kaavan kautta, ettei Sintti väsähdä turhia. Se oli aika virtaisa ja heitti ekoissa laukannostoissa pikkupukitkin. Otimme sitten useammat nostot peräjälkeen, jotta turhat innostuspukit saatiin karsittua pois. Suoritin vain simppelin läpiratsastuksen molempiin suuntiin, jonka jälkeen siirryimme kävellen odottamaan vuoroamme. Luokkanamme on jo tutuksi tullut helppo B, jota on nyt kuukauden verran taas treenattu, joten tänään pitäisi sujua, jos kaikki planeetat vain pysyy paikoillaan.
Kilparadalle pääsimme ajallaan ja ehdin juuri näyttää Sintille koko alueen, kun sain jo aloitusluvan. Kokosin kaiken keskittymiseni ratsastukseeni ja Sinttikin selvästi aisti sen, sillä nuori tamma oikein ryhdistyi ja lähti etenemään hyvää tahtia alkutervehdykseen. Tuntui etten hengittänyt koko radan aikana, joten lopputervehdykseen tullessa olo oli todella uupunut. En kuitenkaan ainakaan mielestäni tehnyt mitään isompia virheitä ja Sinttikin tuntui koko radan läpi todella hyvältä. Jäimme radan jälkeen siis vain jännittämään tuloksia.
Loppujen lopuksi päädyimme sijalle 4/12 prosentein 77,143 %, en siis todellakaan voisi olla tyytyväisempi! Rusettia vaille vielä jäimme, kun vain kolme ensimmäistä ratsukkoa palkittiin, mutta huikeissa prosenteissa on jo ihan tarpeeksi ilon aihetta. Sintti sai suuret kehut ja trailerimme luona nappasin tammalta varusteet pois. Heitin Sintille niskaan toppaloimen ja lastasin sen traileriin, jonka jälkeen kotimatka kohti Lehtovaaraa sai alkaa.
|
|
|
|
Post by Marie Seppänen on Nov 23, 2022 20:10:27 GMT
Tutustumista (Lehtovaaran ajalta)
15.01.2019 oli oikeasti sellainen päivä, kun keskustelin vähän enemmänkin ihmisten kanssa. Olemme kohta kuukauden asustaneet Lehtovaarassa, mutta olen aika huolella pysynyt omissa oloissani ja keskittynyt vain Sintin kanssa touhuamiseen ja sen liikuttamiseen. Tietenkin Ririn kanssa olen aina ohimennen vaihtanut pari sanaa, mutta silloinkin keskustelu on lähinnä pyörinyt Sintin ympärillä. Tänään Sintillä on periaatteessa vapaapäivä, mutta kun minulla kerran oli ylimääräistä aikaa, saavuin tallille ja hieman kävelytin Sinttiä. Tamma oli vireällä tuulella ja hieman puhisi milloin lumiselle puskalle, tai vaikkapa lumikasalle.
Kävellessämme loin tarkemman katsauksen tarhoissa käyskenteleviin hevosiin. Hevoskatras oli todella laaja, löytyi vaikka mitä, mikä on ehdottomasti positiivista ratsastuskoulutoimintaa ajatellen. Lopulta katseeni kuitenkin osui rautiaaseen suomenhevosoriin, joka näytti todella tutulta. Hetken aikaa mietin, ennenkuin sain ajatuksen päähäni. Samalla hetkellä näin vieraan naisen kävelevän suomenhevosen tarhalle. Tämä vilkaisi minua hieman ihmeissään, sillä tosiaan tuijotin aika suoraan siinä tarhan edessä. Kun nainen oli avaamassa tarhan porttia, sain vihdoin avattua suuni.
"Hei anteeks, ei tää suokki sattumalt oo Hämärävoitto?" kysyin ja nainne katsoi minua vähän yllättyneenä.
"Joo on. Mä olen Lea, ostin Voiton itseasiassa eilen, vähän vahingossa", nainen naurahtaa ja jää sitten katsomaan minuun, luultavasti selitystä odottaen.
"Kiva tavata, mä oon Marie ja tässä on mun Sintti. Niin ja sori kun jämähdin tälleen tuijottamaan. Voiton isä Hämärämies vaan on mun siskon hevonen, se kasvattaa suokkeja", kerroin hymähtäen.
"Oi, onpa maailma pieni. Millanen Voiton isä on?" Lea kysyi innoissaan.
"Se on aivan ihana. Tosi kiltti ja helppo ori, pätevä ratsukin vielä kaiken lisäksi", kerroin hymyillen. Hämy on aina ollut yksi lemppareistani, kun on siskoni hevosista puhe.
Juttelimme hetken siinä tarhan edessä, ennenkuin jatkoin Sintin kanssa matkaa talliin. Lea ilmeisesti jäi tarhaan moikkailemaan uutta hevostaan. Tallissa oli yllättävän paljon porukkaa siihen nähden, että pihalla oli todella rauhallista. Vein Sintin suoraan karsinaansa, jossa nappasin siltä paksun kävelytysloimen pois. Otin vielä käteeni pölyharjan, jonka kanssa suoritin Sintille pikaharjauksen. Samassa huomasin vastapäisestä karsinasta sinitukkaisen tytön katselevan Sinttiä.
"Moi, oon Julia, tai sano vaan Julle. Omistan tän Hoon ja tajusin just, että en oo tainnut sua montaa kertaa täällä viel nähdä, niin ajattelin esittäytyä", tyttö sanoi iloiseen sävyyn ja hymyili leveästi.
"Aa Moi. Joo, oon Marie Seppänen, omistan tän Sintin ja muutettiin tänne tossa just ennen joulua", esittäydyin ja hymyilin kohteliaasti.
"Oon pysynyt aika paljon vielä omissa oloissani, keskittynyt vaan Sinttiin, niin on tutustuminen jäänyt vähän vähälle", jatkoin vielä hymähtäen.
"No, hyvin ehtii vieläkin tutustumaan! Sintti on tosi nätti ja toi väri on upee", Julle sanoi ja oli tässä vaiheessa jo tullut käytävän poikki Sintin karsinan ovelle.
"Joo, ei mikään ihan tavallinen väri. Se on smoky cream. Sintti on ollut mulla ihan varsasta asti", kerroin hymyillen ja silitin tammani kaulaa. Sintti kurotteli kaulallaan katsastaakseen, olisiko Jullella nameja.
"Sunkin heppa on tosi nätti. Onks se lämppäri?" kysyin ja silmäilin käytävän toisella puolen karsinassaan seisovaa ruunikkoa.
"Joo, on. Se on 8v ori, tosi kiltti, mut ei kuitenkaan mikään turhan helppo", Julle kertoi. Jatkoimme keskustelua hevosista vielä hyvän tovin, ennenkuin Julle lähti varustamaan Hoota ratsastusta varten.
Kun olin Sintin harjannut, heitin sen kuppiin muutamat porkkananpalat ja hain tammalle paksun ulkoloimen. Kun Sintti oli loimitettu, se alkoi olla valmis palaamaan tarhaansa, joten annoin tammalle vielä yhden herkun, jonka jälkeen lähdimme astelemaan ulos. Oli jo aika hämärää, mutta se ei haittaa, kun pihassa on hyvä valaistus. Sintti meni tarhaansa kaverinsa luokse mielellään ja suljin portin. Kävisin vielä tallissa siivoamassa Sintin tavarat paikoilleen, jonka jälkeen olisi aika suunnata yhdelle läheiselle tallille ratsastamaan yhtä nuorta welshoria.
|
|
|
|
Post by Marie Seppänen on Nov 23, 2022 20:10:46 GMT
Kevättä ilmassa (Lehtovaaran ajalta)
24.02.2019 mulla oli koko päivä vapaata, joten mikäs sen parempaa, kuin viettää paljon aikaa tallilla. Päivä on pidentynyt ihan hurjasti ja kyllä se mieltä piristää, että tallillekin pääsee oikeasti vailoisaan aikaan, eikä aina tarvitse mennä pimeydessä. Täällä pohjoisessa asuessa kun ne päivät ei talvella kovinkaan pitkiä ole. Saapuessani tallille kaikkialla oli hiljaista. Eilen suurin osa tallin porukasta oli lähtenyt Tie Tähtiin 2019 -cupin ensimmäiseen osakilpailuun. Parkkipaikalle kääntyessäni siinä nökötti vain yksi auto ja kaikki hevoset seisoskelivat tyytyväisinä tarhoissaan. Sintti hörähti tarhaltaan heti huomattuaan minut ja suuntasinkin suoraan hakemaan loimitetun tammani mukaan matkaan.
Tallissa päästin Sintin karsinaansa napattuani siltä jo käytävällä loimen pois. Tamma oli yöllä selvästi nukkunut jossain märässä kohdassa, sillä kaunis ruskea kuviointi koristi vaalean hevoseni kylkeä. Vaalean hevosen huono puoli on ehdottomasti se, että kaikki sonta oikein hohtaa kaikkien ohikulkijoiden silmiin. Onneksi harjavarustuksemme on hyvä ja suorastaan suunniteltu kaiken lian poistamista ajatellen.
Harjasin Sintin läpi parilla eri harjallakin, jonka jälkeen se alkoi taas näyttää omalta siistiltä ja vaalealta itseltään. Kevään lähestymisen huomaa viimeistään siitä, kun hevosilta alkaa lähteä karvaa ja Sintti ainakin alkaa näyttää siltä, että kunnon karvanlähtö alkaa hetkenä minä hyvänsä. Siistin samalla tamman harjan ja vuohiskarvat, jonka jälkeen vielä selvitin Sintin hännän ja puhdistin sen kaviot. Sintti oli todella hyvällä tuulella ja osallistui tuttuun tapaan kaikkeen mitä teinkin. Tamman terävät siniset silmät seurasivat jokaista liikettäni ja aina tullessani riittävän lähelle tamman turpaa, se tuuppaisi minua lempeästi tai hamusi mitä ikinä kädessäni sillä hetkellä olikaan.
Varustin Sintin estevarusteisiin, sillä pitäähän ainakin melkein tyhjä maneesi käyttää hyväksi ja hieman laukkailla kevyessä istunnassa. Olemme muutenkin keskittyneet niin paljon kouluratsastukseen, että kyllä välillä pitää vähän päästellä. Vielä ei laukkailu kentällä tai maastossa onnistu, mutta kunhan paikat sulavat, tulee sekin osaksi viikko-ohjelmaamme. Ilma ei ole kovinkaan kylmä, mutta heitän Sintille ratsastusloimen pehvan päälle ainakin alkuverryttelyn ajaksi. Itse varustaudun ratsastussaappailla, hanskoilla ja kypärällä, jonka jälkeen olemme valmiit suuntaamaan maneesiin.
Hidastelemme matkalla maneesiin ja nautimme ihanan keväisestä auringonpaisteesta ja puista kuuluvasta lintujen laulusta. Sinttikin katselee leppoisasti ympärilleen hetken aikaa auringossa paistatellen, jonka jälkeen menemme ihan maneesille asti. Maneesissa ei loppujen lopuksi ollut ketään, joten nostan keskelle maneesia vielä pari maapuomiakin, joita voimme käyttää treeneissä hyväksi. Nousen hetken kävelyn jälkeen ratsaille ja alan verryttelemään Sinttiä ensin käynnissä ja vähitellen alamme ravailemaan.
Sintti liikkuu koko ratsastuksen ajan todella kivasti ja reippaasti. Laukassa se jopa kuumuu jonkin verran ja intoutuu heittämään parit pukkiloikatkin. Annan tamman laukata maneesia ympäri ja nousen itse kevyeeseen istuntaan. Eihän pitkät maastolaukat ja maneesin ympäri viilettäminen ole millään tavalla sama asia, mutta kyllä maneesissakin viilettäminen silloin tällöin hyvää tekee. Puomeja tulemme sekä ravissa, että hallitussa laukassa. Sintti tekee kokoajan täysillä töitä, joten nuori tamma tuntuu aika nopeasti väsähtävän. Lopettelemme siis aika lyhyeen, mutta tehokkaat treenit kannattaakin tehdä pätkissä. Hyppään lopulta alas ratsailta, löysään satulavyön, laitan loimen takaisin Sintille ja alamme kävellä loppukäyntejä. Kävelyn ohessa kerään puomit maasta ja lähdemmekin sen jälkeen kävelemään loppukäyntejä ulos. Kunhan tiet vielä hieman sulavat, uskaltaa maastoonkin jo lähteä oikein kunnolla.
|
|
|
|
Post by Marie Seppänen on Nov 23, 2022 20:11:04 GMT
01.09.2020 Sintti muutti Rautapihaan
|
|
