|
|
Post by Anny Honkasalo on Nov 23, 2022 18:20:40 GMT
Furyn päiväkirjaNight Fury Kern on Annyn haastava musta ori, jota käsittelee vain harvat ja valitut. Oikeissa käsissä todella hieno ja näyttävä, väärissä käsissä suorastaan vaarallinen.
|
|
|
|
Post by Anny Honkasalo on Nov 23, 2022 18:20:59 GMT
06.11.2019 Vaikea, vaikeampi, Fury
"Hitto Fury! Miten mun on tarkotus lähteä hyvillä mielin treenaamaan, jos en saa ketään hoitamaan sua", mutisin turhautuneena vasten mustan orini turpaa. Fury katselee minua lempeästi korvat hörössä. Suljen hetkeksi silmäni, hengitän syvään ja avaan silmäni.
"Okei Fiia, ethän loukannut?" käännyn ystävääni kohden, joka puistelee hiekkoja housuistaan. Fury oli lingonnut naisen jo kolmatta kertaa maahan puolen tunnin sisällä.
"En loukannut, onneks. Mut Anny mun on pakko sanoo, toi hevonen on vaarallinen ja mä en sen selkään enää kiipeä. Sä oot mun paras kaveri ja auttaisin sua melkeen missä vaan, mut tähän hommaan en rupee", brunette sanoi kädet lanteillaan ja pysytteli kauempana.
"Joo, mä ymmärrän. Mä tiedän et Fury osaa olla kunnon kusipää, mut mun on pakko saada joku liikuttamaan sitä mun reissun ajaksi", sanon väsyneenä ja käyn Fury perässäni poimimassa kypäräni maneesin laidalta.
"Mä voin kyllä juoksuttaa sen muutaman kertaa jos siitä on apua, mutta selkään en mene", Fiia lopulta myöntyi ja nyökkään kiitollisena.
"En mä oo poissa kun vaan pari viikkoa, mut en mä haluis että se vaan seisoo. Isä onneks lupas ratsastaa sillä pari kertaa, niin ehkä se sit riittää", huokaisen. Olen lähdössä pariksi viikoksi Hollantiin kouluttautumaan, enkä viitsi kahden viikon takia raahata Furya mukanani. Se vain on sellainen hevonen, jolle on mahdotonta löytää liikutusapua.
Kiipeän lopulta itse ratsaille ja Fiia jää maneesin keskelle katselemaan menoamme. Otan heti ohjat käsiini ja siirrän Furyn raviin. Ori ravaa eteenpäin tyytyväisenä, eikä havaittavissa ole mitään siitä, kuinka se hetki sitten linkosi Fiiaa maahan rodeoesityksillään.
"Toi on kyllä kummallinen hevonen. Sua se katsoo jumaloiden ja kaikki muut se yrittää tappaa", Fiia tuhahtaa.
"Ei se nyt tappaa yritä. Se on vaan hyvin valikoiva ihmisistä", puolustelen. Fury on minulle uskomattoman tärkeä, vaikka se on ollut omistuksessani vasta vähän yli vuoden. Ensitapaamisestamme asti olen rakastanut sitä ihan järjettömästi ja ilmeisesti Fury tuntee samoin, koska se hyväksyi minut uskomattoman nopeasti ihmisekseen. Fury kyllä kokeili minuakin, muttei läheskään niin pahasti kuin kaikkia muita. Vanhempani saavat käsitellä sitä, mutta he ovat joutuneet voittamaan orin luottamuksen vaikeimman kautta. Kaikki ystäväni ja jopa valmentajani, jotka ovat yrittäneet kavuta orin selkään, ovat joutuneet pettymään suuresti. Siispä olen jumissa hevosen kanssa, jonka liikutuksesta joudun vastaamaan lähes yksin, oli tilanne mikä hyvänsä. Mutta en valita, sillä Fury on mielestäni upea.
Ratsastan orin aika nopeasti vain läpi, jonka jälkeen lähden vielä pihalle kävelemään. Fiia lähtee talliin varustamaan vuokrahevostaan. Vedän kaulukseni ylemmäs ja suoristan Furyn kävelytysloimea, jonka jälkeen lähdemme yhdessä kiertämään lyhyen valaistun maastolenkin. Ensi keväänä meidän olisi tarkoitus aloittaa yhteinen kilpauramme. Olisimme olleet periaatteessa jo tänä vuonna valmiita kilparadoille, mutta halusin edetä Furyn kanssa vähän rauhallisemmin. Lopulta palaamme tallin eteen ja talutan Furyn sisälle sen omaan karsinaan. Kukaan muu ei voisikaan kuvitella hoitavansa Furya vapaana karsinassa, mutta tiedän ettei se satuta minua. Fury ei enää viime aikoina ole kiukutellut minulle oikeastaan ollenkaan. Muille kyllä senkin edestä. Minun on pakko kuitenkin keksiä jokin keino saada Fury sietämään muutamia muitakin ihmisiä, sillä tulevaisuudessa itselläni on edessä enemmänkin ulkomaanreissuja, jolloin Furyn pitäisi päästä ihan kunnollakin liikkeelle.
|
|
|
|
Post by Anny Honkasalo on Nov 23, 2022 18:22:27 GMT
02.05.2022 Rauhallinen hetki laitumen kulmassa "Anny sen harja näyttää ihan hirveältä", Petri mutisee kameran takaa. Tuhahdan tämän kommentille ja luon jäätävän katseeni vaaleahiuksiseen mieheen. "Se on kisaeläkkeellä, ei sillä tartte olla ratsuharjaa. Oo nyt hiljaa ja ota niitä kuvia", vastaan tälle ja rapsutan Furyn otsaa. Laidunkausi ei ole vielä alkanut virallisesti, mutta päästin Furyn hieman rallittelemaan laitumelle. Ei se kauan malttanut juosta ennenkuin se asettui vain syömään. Raahasin Petrin mukaamme kameran kanssa, jotta saisin Furystä kerrankin hyviä kuvia. Se mies on oikea Velho kameran kanssa. Kun Fury oli tarpeeksi syönyt, se tuli minuakin tervehtimään ja Petri sai otettua meistäkin ihan kivoja kuvia. Annan Furyn vielä syödä rauhassa ja istun ruohikkoon Petrin viereen. Minulla ei kovinkaan paljon ystäviä ole, en varsinaisesti ole mistään sosiaalisemmasta päästä. Mutta ei Petrikään ole, siksi me varmaan tullaan hyvin juttuun. Istumme kauan kaikessa hiljaisuudessa. Petri selaa kuvia kamerasta ja silloin tällöin kääntää näytön minun suuntaani näyttääkseen jotain erityisen hyvää otosta. Lopulta vain vaivumme rauhalliseen hiljaisuuteen katselemaan Furya. "Toi hevonen on kyllä hieno", Petri lopulta sanoo ja vilkaisee minua. "Niin se on, kaikkist hienoin", totean siihen ja pieni hymy muodostuu huulilleni ihaillessani mustaa oriani. "Ois cool saada siitä varsa, meil ei vaan oikeen oo sopivaa tammaa mitä saisin käyttää", mutisen mietteliäänä. "Miten se uus rautias tamma, se täykkäri?" Petri kysyy. "Nii joo. Mikä sen nimi nyt olikaan... ainii Diana. Mä en viel ihan tiiä mitä mielt oon siitä", vastaan. "Se on tosi kiltin olonen. Tasottais hyvin Furyn tulisuutta", vaaleaverikkö vieressäni mainitsee. "Tykkään tulisesta", mutisen. "Etkä siltikään pysty chilii syömään", Petri naurahtaa. "Heehee, tosi hauskaa", pyöräytän silmiäni ja nousen ylös ruohikosta puistaen housuistani roskat. "Mennääs sit, sulla on työpäivä viel kesken", tokaisen ja lähden kävelemään riimun ja narun kanssa kohti vähän matkan päässä olevaa Furya.
|
|
