Malzahar de Vieux - päiväkirja

01.01.2023 Uusi vuosi, uudet kuviot

Katselen tarhassa touhuavaa pienikokoista oria. Zahar on vielä hieman huolestuneen oloinen ja kuuntelee kovin kauempaakin kuuluvia ääniä. Se ei ole mikään ihme, että muuttostressi näkyy nuoresta orista selvästi. Saapuihan se vasta reilu viikko sitten Suomeen ja siitä melkein heti perään juhlittiin vuoden vaihdetta ja joka paikassa räjähtelee ilotulitteet. Vuosi vaihtui Rautapihan hevosilla melko leppoisissa merkeissä tallin turvassa klassista musiikkia kuunnellen. Muutamat hevoset, Zahar mukaan lukien, olivat hieman hääränneet karsinaa ympäri, mutta sen suurempaa paniikkia ei oltu koettu. 

Zahar tarhaa ainakin toistaiseksi yksin, mutta olen hieman toiveikas että saisin sille myöhemmin kivan tarhakaverin. Zaharin viereisessä tarhassa asustaa Mikan melko uusi puoliveriori Toledo, joka onkin melkein ainut pihan hevosista jonka nimen olen ehtinyt viikossa oppia. Pikkuorini ei ole vielä osoittanut suurempaa kiinnostusta minua kohtaan, enkä odotakaan sitä vielä. Olen päättänyt antaa sysirautiaalle niin paljon aikaa kotiutumiseen kuin se ikinä tarvitsee. Ensimmäisen viikon annoin sen olla melko rauhassa, mitä nyt kävin kerran päivässä syöttämässä sille herkkuja. Nyt olen käynyt pari kertaa hieman sitä harjailemassa ja olen vain käynyt pitämässä sille seuraa tarhassa. Zahar saa halutessaan tulla moikkaamaan minua, mutta sen on mahdollista myös ottaa etäisyyttä. 

Istuskelen orin heinäkaukalon reunalla, kun se varovaisesti kävelee luokseni. Zahar pysyy huolella kaulanmitan päässä, mutta kurkottaa turvallaan haistelemaan kättäni herkkujen toivossa. Kaivan sille taskustani pienen porkkananpalan, jonka ori syö tyytyväisenä. Kauempaa kuuluu auton ääntä ja Zahar kääntää hetkeksi päänsä ääntä kohti, mutta kääntää sitten hetkeksi huomion takaisin minuun. Kun enempää herkkuja ei irtoa, se lähtee ihmettelemään, mitä viereisen tarhan Toldedo touhuaa. Nousen paikaltani ylös ja suuntaan ulos tarhasta. 

Palasin itse Suomeen useamman vuoden jälkeen vain pari päivää ennen Zaharin saapumista. Oma pieni kaksioni on vielä ihan kaaoksen ja muuttolaatikoiden vallassa, mutta Zaharin tavarat ovat jo tallissa hyvässä järjestyksessä. Orin mukana tuli vain riimu ja pari loimea, mutta olen jo hyvin ehtinyt täydentää varustekaappiamme. Minulla oli ennen ulkomaille lähtöäni pieni, hieman Zaharia suurempi, lusitanotamma, jonka varusteita minulla oli vielä paljon jemmassa varastossa. Suurin osa vanhoista barokkisuitsistani ja kapsoneistani sopivat täydellisesti Zaharille. Varastostani löytyi myös vanha karvasatulani, joka luonnollisesti tulee sopimaan myös Zaharille. Satula(t) on vielä hankintalistalla, mutta ne ehditään hankkia myöhemminkin, kun en ainakaan kuukauteen ole vielä edes kiipeämässä uuden orini selkään.